Talvisia tunnelmia

Viime viikonloppuna opiskelukaverini Pia ja Alma saapuivat muutaman päivän pikavisiitille, ja kolmessa päivässä ehdimme käydä Langjökull-jäätikön laella, Gulfoss-putouksella, Geysirillä, Þingvellirissä, parissa uimalassa, sekä ravintolassa maistelemassa islantilaisia herkkuja. Lisäksi tytsyt kävivät vielä valaankatselureissulla ja onnistuivat bongaamaan ryhävalaan.

Viikonlopun jännittävin reissu oli ehdottomasti kipuaminen Langjökullin huipulle. Matkasimme 30 muun opiskelijan kanssa bussilla jäätikön reunaan, josta matkamme jatkui kuvassa näkyvällä Ice Explorer -jättimönkijällä. Matkaoppaanamme oli hieman kahelin oloinen miekkonen, joka kertoi kyhänneensä kyseisen menopelin Puolasta löytämästään NATOn ohjusvaunusta. Oppaan suunnitelmiin kuului myös jäähotellin louhiminen Langjökullin sisään, kunhan sopiva rahoittaja projektille löytyisi.

Jäätiköllä liikkuminen jalan (tai superjeepilläkään) ei ole kovin turvallista, sillä päällimmäisen lumikerroksen alla saattaa ammottaa monen kymmenen metrin syvyisiä railoja, joihin ei ole mukava humpsahtaa. Oppaamme oli toiminut monta vuotta pelastustiimissä jäätiköillä ja kertoi reippain sanankääntein erilaisista jäätiköillä ja vuorilla sattuneista onnettomuuksista. Päästyämme jättimönkijällämme jäätikön laelle pysyttelimme koko ajan muutamien metrien säteellä ajoneuvostamme.

Sää retkellä oli aivan loistava, aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta huipulla oli n. 10 astetta.

Sunnuntaina vuokrasimme auton ja lähdimme ajamaan Golden Circlelle ihailemaan kuumia lähteitä, vesiputousta ja Þingvellirin luonnonpuistoa. Edellisen kerran näin samat maisemat reilu kuukausi sitten, jolloin Gullfossin vesiputous pyörteili sateenkaaren alla syysauringossa sammalenvihreiden kukkuloiden välissä. Nyt lämpötila oli pakkasen puolella, ja Gulfoss oli vaihtanut sateenkaaret ja vihreät rantansa lumeen, jäähän ja huurteeseen:

Tällä viikolla olen taas hautautunut kouluhommiin ja koettanut opiskella islantia. Ääntäminen ja sanasto ovat vielä helppoja, mutta kielioppi on melkoista puurtamista. Ymmärrän kuitenkin koko ajan enemmän paikallisten puheesta, ja kaupassa onnistun esiintymään islantilaisena, kunhan myyjä ei keksi kysyä mitään vaikeampaa kuin "Poka?" (kassi?) ja "Fleira?" (muuta?).