Hekla

Eilen lähdin vaihtarikaverini perheen ja perhetuttujen kanssa ihmettelemään tulivuoria. Vuokrasimme seitsemän hengen Minivanin ja lähdimme ajamaan Heklalle.

Lähellä Heklaa tie muuttui ensin soratieksi ja sen jälkeen F-merkityksi tieksi, jota ei saa ajaa jos alla ei ole neliveto (tai mieluiten jeeppi). Teillä saattaa myös olla joen ylityksiä ilman siltaa. Valitsemamme tie oli kuitenkin yllättävän hyvässä kunnossa.

Ympäröivä maisema oli yhtä mustaa laavakenttää. Hekla on purkautunut viimeksi 2000 ja sitä ennen 1991, ja seuraavan purkauksen odotellaan tapahtuvan aivan lähiaikoina. Maisemasta erotti selvästi vanhemmat, jo sammaleen ja kivikkokasvien peittämät laavakentät, ja niiden päälle virranneet tuoreemmat tummat laavamuodostelmat. Keräilin itselleni muistoksi pienen laavakiven jokaista väriä.

Ajaessamme ylemmäs kohti Heklan rinteitä tie alkoi nousta yhä jyrkemmin. Ajoimme siihen asti kuin uskalsimme ja jatkoimme vähän matkaa jalan. Emme ehtineet kivuta kovin korkealle, sillä matkassa oli yksi 7-vuotias ja halusimme vielä illaksi kotiin. Näköalat olivat kyllä hienoja vähän matalammaltakin! Pokkarilla otetut kuvat eivät ihan tee oikeutta noille maisemille; jatkossa en jätä järkkäriä kotiin millään reissulla.