Retkeilyä

Tämän viikon keskiviikkona vuokrasimme viiden vaihtaritytön voimin auton ja lähdimme hieman pohjoisemmaksi Snæfellnesiin ihailemaan maisemia. Retkestä tuli ihan uskomaton! Olisin blogannut siitä jo aikaisemmin, mutta netti on temppuillut torstaista asti ja sain nyt vasta bloggerin auki. Koska sanat eivät ehkä riitä kuvaamaan paikkoja, joihin eksyimme, korvaan sanat kuvilla :)

Aamukymmeneltä suuntasimme siis Cheap Jeepiin vuokraamaan autoa. Koska olemme köyhiä opiskelijoita, emme ottaneet Jeepiä vaan vähän halvemman farkkusubarun. Olin ratissa alkumatkan, ja sekä auto, että tiet olivat mukavia ajaa. Reissussa meitä oli kaksi suomalaista, kaksi ranskalaista ja yksi norjalainen tyttö.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Ólafsvík, pieni kaupunki Snæfellnesin pohjoispuolella. Koska oli jo syyskuu, ravintolat eivät olleet auki, ja kylä vaikutti lähes aavemaisen autiolta. Löysimme kuitenkin auki olevan pikaruokalan, josta saimme täyttävät kala-ateriat.

 Ólafsvíkistä jatkoimme ylös Snæfellsjökullille. Tie oli nopeasti nouseva soratie, ja tässä vaiheessa totesimme, että jeeppi olisi ollut ehkä mukavampi vaihtoehto. Pääsimme kuitenkin ongelmitta ylös lumirajaan asti. Matkalla pysähdyimme ihailemaan jäätiköltä virtaavaa vesiputousta.

Ranskalaiset tyytyivät ihailemaan maisemia korkeilta rinteiltä, mutta jostain syystä pohjoismaalaisten oli päästävä kosketustäisyydelle lumen kanssa. Talsimme jäätikön reunalle asti ja ihailimme valkoista maisemaa ja hiljalleen satelevia pieniä lumihiutaleita.

Jäätiköltä jatkoimme rantatietä pitkin Dritvíkiin, joka osoittautui hienoimmaksi rannaksi, mitä kukaan meistä oli koskaan nähnyt. Aivan sileiksi hioutuneiden kivien peittämää rantaa ympäröi valtavat laavamuodostelmat, joita vasten aallot pauhusivat. Saavuimme paikalle juuri ennen auringonlaskua, ja tunnelma oli taianomainen.

Hämärän laskeutuessa poistuimme vastahakoisina rannalta. Olimme vuokranneet auton kahdeksi päiväksi, ja seuraavaksi lähdimme etsimään yöpaikkaa. Poikkesimme muutamaan kartalle merkittyyn kylään, mutta kaikkialla oli autiota ja hiljaista. Ilmeisesti hotellit ja vierasmajat ovat auki ainoastaan vilkkaimpana turistisesonkina.

Ajellessamme ylempänä rinteellä, auton edestä vilahti harmaa ketun näköinen otus. Parkkeerasimme tienvarteen, ja onnistuimme näkemään otuksen vielä uudestaan ja tunnistamaan sen naaliksi. Niitä on täällä melko paljon, ja ne tekevät tuhoa lammaslaumoissa. Oli kuitenkin hienoa bongata sellainen ihan luonnonvaraisena.

Lopulta löysimme majatalon, josta olisimme saaneet huoneet hintaan 60 euroa per naama. Masentuneet ilmeemme nähtyään majatalon omistaja osasi kuitenkin suositella seuraavaa farmia noin kilometrin päässä; sieltä saisimme huoneet 25 eurolla. Jatkoimme siis matkaa, ja löysimmekin kotoisan majatalon, josta saimme käyttöömme kokonaisen 12 hengen asunnon, johon kuului neljä huonetta, keittiö, parvi, piha, ja pihalla poreallas.

Ensimmäiseksi kokkasimme pasta-aterian ja söimme hyvällä halulla. Kun tuli tiskauksen aika, ranskalaiset alkoivat hihitellen ihmetellä tiskausmetodejamme, erityisesti tiskiharjaa. Ilmeisesti Ranskassa astiat pestään märällä pyyhkeellä, ja tiskiharja on heille aivan outo konsepti. Tiskaus ainakin hoitui mukavasti, kun ranskattaret harjasivat lautasia ja laseja nauruun tikahtumaisillaan.

Uskomattoman onnekkaan päivän jälkeen pulahdimme poreammeeseen. Oli täysikuu, ja onnistuimme bongaamaan useammankin tähdenlennon makoillessamme rentouttavassa kylvyssä. Revontulia emme onnistuneet näkemään, mutta eipä siihen päivään enää lisää kokemuksia kaivannutkaan.

Herttaisessa majatalossamme oli perinteinen islantilainen ruohokatto:

Aamulla kiertelimme majatalon ympärillä ja löysimme aivan lähistöltä upean rannan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja rannan edustalla pulikoi muutama hylje. Hylkeet vaikuttivat uteliailta ja leikkisiltä, mutta eivät tulleet niin lähelle, että niistä olisi saanut hyvää valokuvaa.

Ei postausta ilman islanninhevosia? :D Majatalon edustalla oli laiduntamassa lauma tällaisia karvaturreja, ja joukossa oli pari varsaakin:

Matkalla takaisin Reykjavíkiin poikkesimme vielä Glymurilla, Islannin korkeimmalla vesiputouksella. Meillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi aikaa patikoida ihan putoukselle asti, ja kuvasaalis jäi vähän laihaksi.

Melkein parantunut flunssani iski taas voimalla heti torstai-iltana, ja eilen nöyrryin lopulta menemään terveyskeskukseen hakemaan itselleni antibioottikuurin. Nyt olo on taas hyvä, ja yritän malttaa levätä. Eilen sain myös vieraita, kun vanhemmat saapuivat muutamaksi päiväksi tänne lomailemaan. Tänään menemme ulos syömään (en ole muuten vielä kertaakaan syönyt täällä ravintolassa!) ja maanantaina olisi tarkoitus lähteä ratsastamaan ja testaamaan Blue Lagoonia.