So long and thanks for all the fish?

Sunnuntaina lähdin aurinkoiselle Atlantille ihmettelemään valaita. Whale watching on täällä iso bisnes, ja valaankatseluretkestä saa pulittaa vähintään 40 euroa. Jos yhtään valasta ei satu reissulla eteen, lohdutukseksi saa uuden kierroksen ilmaiseksi. Tämä pätee siis ainakin Elding-yritykseen, jonka valasreissulla olimme.

Mereltä käsin Reykjavík näytti hämmentävän suurelta metropolilta. Viimeisen parin päivän aikana täällä oli tuullut kymmenestä kahteenkymmeneen metriä sekunnissa, ja perjantaina ja lauantaina valaankatselureissut oli peruttu. Sunnuntaina keli oli kuitenkin tyyni ja aurinkoinen.

 

Reilun tunnin verran seilattuamme saimme ensimmäisen havainnon valaista. Onnistuimme löytämään parven valkonokkadelfiinejä, joista muutama uskaltautui aivan laivamme viereen ihmettelemään. Ihailimme niiden sukeltelua ja hyppimistä, kunnes ne kyllästyivät ja jatkoivat matkaansa.

Kotimatkalla bongasimme vielä tähän vuodenaikaan harvinaisen lahtivalaan, joka sukelteli muutaman sadan metrin päässä laivastamme. Reissu oli siis oikein onnistunut!

Húsavíkin valasmuseon tietojen mukaan Islannissa on pyydetty valasta ruuaksi 1100-luvulta lähtien, mutta kaupallinen pyynti aloitettiin vasta vuonna 1935 ja lähes rajoittamaton pyynti jatkui vuoteen 1950. Vuosina 1950-1985 valatus rajoitettiin silli- seiti- ja lahtivalaisiin sinivalaiden, ryhävalaiden ja kaskelottien käydessä kriittisen uhanalaisiksi.

Vuonna 1986 International Whaling Commission (IWC) kielsi kaupallisen valastuksen. Norja vastusti kieltoa ja jatkoi kaupallista pyyntiä, mutta Islanti ja Japani tyytyivät hyväksikäyttämään komission antamaa myönnytystä valaan tieteelliselle pyynnille. Islanti erosi IWC:stä vuonna 1991, mutta liittyi siihen uudelleen vuonna 2002 luvaten pidättäytyä kaupallisesta valaanpyynnistä ainakin vuoteen 2006 asti.

Vuonna 2006 Islanti aloittikin kaupallisen pyynnin uudelleen. Valastuksen kohteena on nyt kaksi valaslajia; lahtivalas ja sillivalas. Lahtivalaskanta on Atlantilla vahva, mutta sillivalas luetaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, ja Islantia onkin kritisoitu kaupallisen valaanpyynnin uudelleen aloittamisesta ja valaanlihamarkkinoiden elvyttämisestä.

Islantilaiset eivät mielipidekyselyiden mukaan ole kovin suuria valaanlihan ystäviä ja ilmeisesti valasturismi, eli valaidenkatselureissut, ovat huomattavasti kannattavampaa liiketoimintaa kuin valaanlihakauppa. Itse en ole muodostanut kovin vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan, mutta en ainakaan tähän mennessä ole ostanut täällä valaanlihaa. Olen kyllä maistanut lahtivalasta muiden lautasilta, ja ihan hyvältä se maistuu.