So long and thanks for all the fish?

Sunnuntaina lähdin aurinkoiselle Atlantille ihmettelemään valaita. Whale watching on täällä iso bisnes, ja valaankatseluretkestä saa pulittaa vähintään 40 euroa. Jos yhtään valasta ei satu reissulla eteen, lohdutukseksi saa uuden kierroksen ilmaiseksi. Tämä pätee siis ainakin Elding-yritykseen, jonka valasreissulla olimme.

Mereltä käsin Reykjavík näytti hämmentävän suurelta metropolilta. Viimeisen parin päivän aikana täällä oli tuullut kymmenestä kahteenkymmeneen metriä sekunnissa, ja perjantaina ja lauantaina valaankatselureissut oli peruttu. Sunnuntaina keli oli kuitenkin tyyni ja aurinkoinen.

 

Reilun tunnin verran seilattuamme saimme ensimmäisen havainnon valaista. Onnistuimme löytämään parven valkonokkadelfiinejä, joista muutama uskaltautui aivan laivamme viereen ihmettelemään. Ihailimme niiden sukeltelua ja hyppimistä, kunnes ne kyllästyivät ja jatkoivat matkaansa.

Kotimatkalla bongasimme vielä tähän vuodenaikaan harvinaisen lahtivalaan, joka sukelteli muutaman sadan metrin päässä laivastamme. Reissu oli siis oikein onnistunut!

Húsavíkin valasmuseon tietojen mukaan Islannissa on pyydetty valasta ruuaksi 1100-luvulta lähtien, mutta kaupallinen pyynti aloitettiin vasta vuonna 1935 ja lähes rajoittamaton pyynti jatkui vuoteen 1950. Vuosina 1950-1985 valatus rajoitettiin silli- seiti- ja lahtivalaisiin sinivalaiden, ryhävalaiden ja kaskelottien käydessä kriittisen uhanalaisiksi.

Vuonna 1986 International Whaling Commission (IWC) kielsi kaupallisen valastuksen. Norja vastusti kieltoa ja jatkoi kaupallista pyyntiä, mutta Islanti ja Japani tyytyivät hyväksikäyttämään komission antamaa myönnytystä valaan tieteelliselle pyynnille. Islanti erosi IWC:stä vuonna 1991, mutta liittyi siihen uudelleen vuonna 2002 luvaten pidättäytyä kaupallisesta valaanpyynnistä ainakin vuoteen 2006 asti.

Vuonna 2006 Islanti aloittikin kaupallisen pyynnin uudelleen. Valastuksen kohteena on nyt kaksi valaslajia; lahtivalas ja sillivalas. Lahtivalaskanta on Atlantilla vahva, mutta sillivalas luetaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi, ja Islantia onkin kritisoitu kaupallisen valaanpyynnin uudelleen aloittamisesta ja valaanlihamarkkinoiden elvyttämisestä.

Islantilaiset eivät mielipidekyselyiden mukaan ole kovin suuria valaanlihan ystäviä ja ilmeisesti valasturismi, eli valaidenkatselureissut, ovat huomattavasti kannattavampaa liiketoimintaa kuin valaanlihakauppa. Itse en ole muodostanut kovin vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan, mutta en ainakaan tähän mennessä ole ostanut täällä valaanlihaa. Olen kyllä maistanut lahtivalasta muiden lautasilta, ja ihan hyvältä se maistuu.

Islannin ympäri

Viime viikolla Reykjavíkiin satoi ensilumi, ja maisema muuttui kerralla pehmeän talviseksi:

Juha saapui tänne minua moikkaamaan ja lomailemaan kahdeksi viikoksi. Vuokrasimme neljän hengen porukalla jeepin viikoksi, ja lähdimme reissuun suunnitelmanamme ajaa koko saaren ympäri.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna auringon noustessa. Lumesta huolimatta tie oli hyvässä kunnossa ja matka taittui ilman ongelmia. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Islannin toiseksi suurin kaupunki, Akureyri (n. 17500 asukasta), joka sijaitsee saaren pohjoisosassa vuonon rannalla. Ehdimme sinne juuri hämärän tullessa, löysimme muutaman puhelinsoiton jälkeen mukavan hostellin ja asetuimme taloksi. Illalla pääsimme vielä pulahtamaan hot potteihin, kun kävimme paikallisessa uimalassa.

Seuraavana aamuna lähdimme taas aikaisin liikkeelle kohti vielä pohjoisempaa pikkukaupunkia, Húsavíkia. Matkalla pysähdyimme ihailemaan vesiputous Godafossia:

Húsavík oli herttainen pieni kaupunki, jonka pääelinkeino oli selvästikin kalastus ja valastus.

Illaksi jatkoimme vielä Mývatnille, kauniille luonnonjärvelle laavakenttien keskellä. Ennen hämärän laskeutumista ehdimme vierailemaan upeassa laavapuistossa, Dimmuborgirissa.

Jäätelöauto!

Yöksi majoituimme Reykjahlíðiin. Olin saanut vinkin mukavasta hostellista Reykjavíkin kämppikseltäni, ja paikka osoittautuikin kotoisaksi ja edulliseksi. Suureksi yllätykseksemme majatalon isäntä puhui sujuvaa suomea, ja oli kotoisin Virosta. Illalla kävimme taas uimassa, tällä kertaa upeassa Jarðböðin við Mývatnissa, eli "pohjoisen Blue Lagoonissa".

Seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, tarkoituksenamme oli ajaa vajaa 500 kilometrin matka Islannin kaakkoisrannikolle, Höfniin. Lähdimme taas ajoissa Reykjahlíðista ja päätimme ajaa kiemuraisen rantatien sijasta vuorten välissä kulkevaa ykköstietä. Pääsimme mukavasti Egilsstaðiriin asti, mutta siitä eteenpäin tie nousi korkeammalle tuuliseen vuoristoon ja lunta alkoi tulla koko ajan reippaammin. Vähitellen edessä näkyvä maisema alkoi näyttää tältä:

Kun lopulta tulimme risteykseen, jossa vaihtoehtoina oli hurja nousu ylös jyrkkää rinnettä, tai "impassable road"-kyltein varusteltu tie, päätimme kääntyä takaisin. Tunnin lumimyräkässä ajamisen jälkeen olimme siis taas Egilsstaðirissa, ja tällä kertaa valitsimme vuonojen reunoja mukailevan kiemuraisen rantatien.

Päästyämme alas rantaan, maisema muuttui täysin. Valkoisten hankien tilalla oli vihreät ja keltaiset rannat ja vuorenrinteet, ja lumisade muuttui vedeksi. Söimme myöhäisen lounaan matkan varrella Reyðarfjörðurissa ja ehdimme kuin ehdimmekin illaksi Höfniin.

Höfnissä ei sunnuntai-iltana ollut mikään kauppa tai ruokapaikka auki, ja ainoa löytämämme hostelli oli melkoisen kolkko ja vailla kunnon keittiötä. Onneksi meillä oli hätävarana mukanamme pastaa ja tomaattikastiketta, joita sitten keittelimme kahvinkeittimellä illalliseksi.

Höfnistä olikin enää vajaan 500 kilometrin matka etelärannikkoa pitkin Reykjavíkiin. Matkalla pysähdyimme tunniksi-pariksi jäätikkölaguuni Jökulsárlónille. Vatnajökull-jäätikön sulamisvedet valuvat laguunin kautta mereen kuljettaen mukanaan valtavia jäälohkareita. Bongasimme paikalta myös jäiden välissä sukeltelevan hylkeen.

Etelässä paistoi aurinko, ja sää oli ainakin Islannin olosuhteissa suorastaan kesäinen. Tulivuorten ja jäätiköiden kupeessa kyhjötti herttaisen näköisiä taloja ja farmeja, ja lampaat, lehmät ja porot (tai jotkin poron näköiset otukset) laidunsivat niityillä.

Seuraavaksi pysähdyimme Svínafellsjökullilla, joka on osa Vatnajökullia:

Myöhään iltapäivällä pysähdyimme vielä Vík-nimisen kylän rantaan ihailemaan auringonlaskua ja nousuvettä:

Onnistuimme ajamaan Islannin ympäri neljässä päivässä, ja reissu oli upea. Suunnittelimme jo tekevämme saman polkupyörillä jonain kesänä, tosin aikaa pitäisi silloin varata useampi viikko.