Alkuhämmennys

Lentsikka tömähti Keflavikin kentälle toissapäivänä, mutta vieläkin tuntuu aika epätodelliselta että tosiaan asun tällä saarella seuraavat neljä kuukautta. Matka kentältä hostelliin taittui lentokenttäbussilla, jonka ikkunoista näkyvät maisemat koostuivat tasaisesta ruohotupsujen ja kivien peittämästä maankamarasta ja muutamista nukkekotikylien näköisistä talorykelmistä.

Lentokenttäbussilla pääsin Reykjavikin bussiterminaaliin. Minulla ei ollut karttaa, enkä bongannut sellaista myöskään terminaalilta, joten otin taksin hostelliini. Matka kesti pari minuuttia; hostelli sijaitsi noin kilometrin päässä terminaalista. Taksi oli kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto, sillä en olisi jaksanut raahata laukkujani enää metriäkään.

Hostellissa päädyin samaan huoneeseen kahden ruotsalaisen, yhden tanskalaisen ja yhden suomalaisen tytön kanssa. Huomenna saan sitten oman huoneen koko vaihdon loppuajaksi. Hostelli vaikuttaa oikein kodikkaalta ja söpöltä!

Vaikka Islannin luonto onkin kuuluisa puuttomuudestaan, Reykjavikissa puihin ja puistoihin on panostettu. Lähes joka talon pihalla on pensaita ja istutettuja lehtipuita. Talot ovat 2-3 -kerroksisia, kodikkaan näköisiä ja iloisen värisiä.

Eilen istuin iltapäivän yliopiston infotilaisuuksissa ja illalla viiletin ympäri Reykjavikia muiden vaihtareiden kanssa, suoritin kaheleita tehtäviä ja vietin iltaa baarissa. Tänään pitäisi sitten ruveta opiskelemaan; ohjelmassa on Business and Intercultural Communication. Jos lukujärjestykseen ei ilmesty enää harkkoja tai muuta oheistoimintaa, niin saan joko perjantain tai maanantain kokonaan vapaaksi.

Taivas on ollut sunnuntaista asti paksun pilviverhon peitossa ja eilen vähän sateli. Mutta pakko sen auringonkin on neljän kuukauden aikana pilkahtaa!